Olet kohtaamassa vieraasta kulttuurista tulevan, joten tutustut ennalta hänen kotimaansa tapoihin, jotta yhteistyö sujuisi? Ei kannata! Vältyt ehkä mokaamasta, mutta opettelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kerron seuraavaksi miksi, mitä sen tilalle – sekä miten olen itse mokannut monikulttuurisissa kohtaamisissa.
Suomalaiset ovat epäsosiaalisia alkoholisteja
Suomalaisia kuvataan usein hiljaisina, sulkeutuneina ja epäsosiaalisina. Suomalainen on aina ajoissa paikalla ja menee suoraan asiaan ilman turhaa kiertelyä tai kohteliaisuuksia. Suomalaisilla on tunnetusti suuri henkilökohtaisen tilan tarve, eli pidämme etäisyyttä muihin myös konkreettisesti. Suomalainen ei puhu, eikä pussaa, mutta alkoholi maistuu senkin edestä ja saunassa käydään joka lauantai.
Kukaan ei ole stereotyyppi
Kuinka moni meistä suomalaisista on oikeasti edellä kuvatun kaltainen? Veikkaisin, että aika harva toteuttaa ainakaan kaikkia piirteitä. Arvelen, että etenkin ne suomalaiset, jotka ovat muuttaneet ulkomaille tai liikkuvat kansainvälisissä piireissä poikkeavat tästä stereotyypistä. Muista kansallisuuksista kerrotut yleistykset pitävät todennäköisesti yhtä huonosti paikkaansa.
Tällaisten stereotypioiden vahvistaminen ei edistä yhteisymmärryksen syntymistä eri kulttuureista tulevien kohdatessa. Sen sijaan tuomalla naiivit oletuksensa ilmi toisen persoonasta tai kansasta saattaa jopa loukata häntä. Ylipäätään “me ja ne” -lähestymistapa sekä eroavaisuuksien korostaminen ei ole kovinkaan hedelmällistä, kun tarkoituksena on hyvä yhteistyö.
Kulttuuri ei ole kansallisuus
Olen kirjoittanut edellä ikään kuin kulttuuri ja kansallisuus olisivat sama asia. Näin ei tietenkään ole. Nykyään yhä harvempi edustaa vain yhtä kansallisuutta, sillä monikulttuuriset sukujuuret ovat yleisempiä. Väestö liikkuu enemmän ja eri maissa asuminen ja muunmaalaisilta vaikutteiden imeminen on tavallista.
Jokaisen oma kulttuuri ei muodostu pelkästään sukujuurten, synnyin- ja asuinmaiden vaikutuksesta, vaan siihen vaikuttaa myös lukemattomat muut porukat, joiden seurassa on viettänyt aikaa. Erilaiset perhekulttuurit, harrastusympyrät, ystäväpiirit, alakulttuurit, oppilaitokset ja ammattialojen käytänteet muokkaavat jokaiselle oman yksilöllisen kulttuurinsa. Jokaisessa organisaatiossa on myös oma kulttuurinsa, joka iskostuu työntekijöihin. Miksi siis kannattaisi tutustua uuden tuttavuuden oletettuun kotimaahan ennen tapaamista?
Yhteisen kulttuurin luominen
Mitään viestintätilannetta ei voi hallita etukäteen, joten on turha yrittää kerätä tietoa toisista, vaan sen sijaan kannattaa keskittyä yhteisymmärryksen luomiseen itse tilanteessa. Eri kulttuureista tulevien kohdatessa tavoitteena ei pitäisi olla toisen osapuolen sopeutuminen, vaan yhteisen, uuden kulttuurin rakentaminen. Siihen voi poimia parhaat palat kunkin omasta kulttuurista tai luoda kokonaan uusia, parempia käytänteitä.
Oma työkulttuuri
Yhteisen kulttuurin luomiseksi kannattaa pohtia, millaista kulttuuria itse edustaa ja olla tietoinen omista erityispiirteistään. Mikä omista tavoista saattaa aiheuttaa hankaluuksia eli mitä piirrettä voisi häivyttää?
Esimerkiksi minä olen huomannut monelle suomalaiselle tyypillisesti meneväni suoraan asiaan ja mielipiteeni ilmaisu saatetaan kokea tylynä. Ennen kuin klikkaan sähköpostin lähetä-painiketta luen viestin vielä kerran läpi ja lisään siihen jonkin pienen kohteliaisuuden. Toisaalta olen saanut myös kiitosta suoruudestani: eräs Briteissä kasvanut totesi, että on mahtavaa, kun sanon nopeasti, jos jokin ei toimi. Hän oli kyllästynyt maassaan tyypilliseen tapaan, että esitetään parin tunnin ajan idean olevan loistava, vaikka kaikki ovat oikeasti toista mieltä.
Entä mistä piirteestäsi olet ylpeä ja mikä edesauttaa yhteistyön sujumista? Olen itse yleensä aina ajoissa ja toivon sitä myös muilta, sillä minusta myöhästyminen on muiden ajan hukkaamista.
Ei se ole tyhmä, joka kysyy
Kiinalainen sananlasku: "Se, joka kysyy on tyhmä viiden minuutin verran. Se, joka ei kysy, pysyy tyhmänä lopun ikänsä." Kannattaa siis sietää pientä nolostumista ja rohkeasti kysyä, jos ei ymmärrä toisen käytöstä. Kysyminen ja keskustelu on avain ymmärtämiseen ja uuden kulttuurin luomiseen.
Kysyminen toisen kulttuurista voidaan nähdä kohteliaana. Maailmalla asuessani minulta on kysytty kyllästymiseen asti tyypillisistä suomalaisista ruuista tai siitä, käyvätkö kaikki suomalaiset joka päivä saunassa. Muiden suomalaisten puolesta on todella vaikea vastata eikä arvauksellani ole lopulta paljoa arvoa kysyjälle. Sen sijaan kerron mielelläni millaisesta ruuasta itse tykkään tai kuinka usein saunon. Ole siis mieluummin kiinnostunut keskustelukumppanistasi yksilönä, äläkä häneen yhdistettävistä stereotypioista.
Moka on lahja
Eri kulttuureista tulevien kohdatessa ei konflikteilta voi aina välttyä. Oleellista on suhtautua ristiriitatilanteisiin oppimiskokemuksina, eikä yrittää välttää niitä hinnalla millä hyvänsä. Moka voi nolostuttaa, mutta se on tilaisuus keskustella ja sopia yhteisestä toimintamallista ja siten askel kohti uutta, parempaa toimintakulttuuria.
Olen itse mokannut useita kertoja monikulttuurisissa yhteyksissä. Jaan tässä erään mokan näin julkisesti, jotta siitä olisi hyötyä myös muille.
Eräässä työssäni Sveitsissä olin noin kymmenen hengen monikulttuurisen tiimin vetäjä. Pidimme yhdelle tiimiläiselle läksiäisjuhlat, joihin ostin sen enempää ajattelematta perinteisen Schwarzwälder-kakun. Kun kakkua alettiin syödä, kävi ilmi, että se on maustettu alkoholilla ja tiimin muslimi kieltäytyi syömästä sitä. Yritin ensin vakuuttaa häntä maistamaan sanomalla, että alkoholipitoisuus on todella pieni, mutta pian tajusin, että kyse oli periaatteesta. Söisinkö itse kakkua, jossa olisi vähän heroiinia mausteena?
Samassa yhteydessä kävi ilmi, miksi tiimin toinen islaminuskoinen ei ollut hoitanut lasipullojen kierrätykseen viemistä. Kyse ei ollutkaan laiskuudesta, vaan siitä, että pullojen joukossa oli toisinaan myös olut- ja viinipulloja, eikä niiden käsittely sopinut hänen uskontoonsa. Jälleen jouduin pohtimaan suostuisinko itse viemään kollegojeni käytettyjä huumeneuloja keräykseen – en todellakaan.
Sopimattoman Schwarzwälder-kakun ansiosta tiimimme oppi siis valtavasti toisistaan ja keskinäinen luottamuksemme sekä kunnioituksemme kasvoi. Seuraaviin juhliin osasin myös valita tarjottavat fiksummin!
Loppuun vielä kirjavinkki: Katja Keisalan Monikulttuurisen työyhteisön viestintä (Tampere University Press 2012) toimi lähteenä tätä blogitekstiä kirjoittaessani ja tarjoaa varmasti lisää ajatuksia aiheesta.