ELÄMÄ ULKOMAILLA YLLÄTTÄÄ – KOKEMUKSIA ULKOMAILLE MUUTTAMISESTA

Ulkomaille muutto yllättää usein tavalla tai toisella. Kyselin muiden ulkosuomalaisten kokemuksia ja muistelin omaa taipalettani. Jokaisen kokemus ulkomailla asumisesta on erilainen, mutta moni asia myös toistuu. Lue tämä ennen ulkomaille muuttoa ja tiedät mihin varautua. Ulkomailla asuvana voit verrata omaa kokemustasi muiden yllätyksiin.

Kun muutat ulkomaille, joudut sopeutumaan uuteen ympäristöön – ja samalla sinusta tulee outo ulkomaalainen.

Kulttuurishokki ja kokemus sen puutteesta

Olin kuullut kulttuurishokista ennen muuttoani Sveitsiin vuonna 2014. Luulin, että se tarkoittaa järkyttymistä siitä, miten erilaisia erimaalaiset ihmiset ja maan tavat ovat. Yllätyin huomatessani, miten samanlainen kulttuuri Sveitsissä on Suomeen verrattuna, ja ajattelin että mitään kulttuurishokkia ei sitten tullutkaan.

Nyt ymmärrän paremmin, mitä kulttuurishokilla tarkoitetaan ja kuinka harhaanjohtava tuo sana oikeastaan on. Kyse ei ole mistään äkillisestä hätätilasta, eikä uuteen maahan sopeutumisen keskiössä tunnu olevan kulttuuri. Ainakaan siinä mielessä kuin kulttuuria yleensä ajattelemme: musiikkia, ruokaa tai taidetta. Olen muuten kirjoittanut aiheesta ihan oman postauksensa Kulttuurishokki ei ole shokki.

Moni ulkosuomalainen kertoo, kuinka väsyttävä kokemus muutos ja uuteen paikkaan tottuminen oli. Erityisesti vieraan kielen käyttäminen uuvuttaa, varsinkin aluksi. Väsymystä ei välttämättä heti huomaa, koska se jää alkuinnostuksen jalkoihin. 

Juuri siitä kulttuurishokissa on kyse, uuden oppimisen ja siihen sopeutumisen aiheuttamasta hämmennyksestä ja kuormituksesta. Kulttuurihan tarkoittaa laajasti kaikkia yhteiskunnan asenteita, arvoja, käytänteitä ja tapoja – opittavaa on valtavasti. Sopeutumisprosessi tapahtuu niin pitkällä aikavälillä arjen tiimellyksessä, että kokemus “shokin” puutteesta on täysin ymmärrettävää.

Ulkosuomalainen ja rajoittava kielimuuri

Vieraan kielen oppiminen on haaste, jota moni ulkomaille muuttaja saattaa etukäteen pelätä. Onko pelko lopulta aiheellinen vaihtelee paljon. Toiset oppivat kielen yllättävän helposti ja nopeasti, toisilla kielimuuri säilyy koko ulkomailla asumisen ajan. 

Saksaan muuttava saattaa kuvitella, että siellä pärjäisi englannin kielellä samoin kuin Suomessa. Virallisten kääntäjien ja tulkkien tarve virastoissa voi tulla ikävänä yllätyksenä. 

Monet maat, pienetkin, ovat yllättävän monikielisiä. Esimerkiksi Sveitsissä on neljä virallista kieltä ja näiden lisäksi sveitsinsaksasta lukemattomia erilaisia murteita. Ne eroavat virallisesta saksasta yhtä paljon kuin Rauman tai Närpiön murre Suomen virallisista kirjakielistä. 

Itse en edes tajunnut mitä kieltä minulle puhuttiin kun kuulin ensimmäisen kerran sveitsinsaksaa, vaikka olin saksan alkeet opiskellut!

Eräs vastaaja oppi itse uuden kielen helposti, mutta haasteellisemmaksi osoittautui monikielisen lapsen suomen kielen ylläpito ja kehitys. Myös oman suomen kielen ruostuminen voi yllättää pitkään ulkomailla asuvan – ja sille saattaa jopa olla itse sokea (tai ehkä pitäisi sanoa kuuro)! Mutta miten voisit oppia suomen kieleen jatkuvasti tulevia uusia sanoja, jos et elä suomenkielisessä ympäristössä?

Ennen ulkomaille muuttoa voit luulla, että kieltä tarvitaan vain virallisten asioiden tai arjen askareiden hoitamiseen. Se, kuinka hyvää kielitaitoa sosiaalisten suhteiden luominen vaatii, voi tulla yllätyksenä. Siihen ei Duolingon opit riitä! 

Kielipuolena oleminen rajoittaa harrastamista, osallistumista, ystävien saamista ja yhteisöllisyyden kokemusta todella paljon. Ja ne taas ovat oleellisen tärkeitä asioita sopeutumiselle ja sille, että voi ja haluaa jäädä maahan. 

Ulkomaalaisen uudet ystävät ja yksinäisyys

Yksinäisyyden kokemukset toistuivat monen ulkosuomalaisen vastauksessa. Ulkosuomalaiseksi ryhtyvä ei välttämättä tajua, että samalla hänestä tulee myös ympäristölleen outo ulkomaalainen. 

Paikallisilla on ympärillään sukulaisensa sekä opiskeluaikoina syntyneet kaveripiirit, eikä sinua ulkomaalaisena helposti kutsuta mukaan. Siksi moni muualta tullut löytää kavereita muista ulkomaalaisista, expateista. Ja silloin yhteisenä kielenä on usein paikallisen kielen sijaan englanti, mikä tietenkin jarruttaa vieraan kielen oppimista entisestään. 

Toinen haaste expat-kaverisuhteissa on se, että kerran ulkomaille muuttanut muuttaa helposti uudestaan pois, jolloin kaverisuhteet muuttuvat etäsuhteiksi tai hiipuvat pois. Jos kerrot muuttavasi määrätyn ajan jälkeen pois, harva halua panostaa ystävystymiseen kanssasi.

Ja taas pitäisi jaksaa etsiä uusia ystäviä.

Itse olen kokenut syvällisen yhteyden löytämisen vaikeaksi vieraalla kielellä. Toisten suomalaisten kanssa on yhteinen kulttuuritausta, joten yhteinen ymmärrys sekä huumori syntyy helpommin. Samalla pysyy kärryillä kotimaan asioista tai saattaa saada jonkin hyödyllisen vinkin (esim. mistä voi ostaa lakuja). 

On myös ollut todella ihanaa huomata, miten monet suomalaiset haluavat auttaa toisia suomalaisia maailmalla – tällaista tukea ventovierailta kokee kotimaassaan vain poikkeustilanteessa.

Ulkomaille muuttaessasi jätät läheisesi Suomeen 

Uusien ystävyyssuhteiden lisäksi tärkeää on myös Suomeen jääneiden ihmissuhteiden ylläpitäminen. Minun, kuten muutaman muunkin vastaajan kokemus on, että yllättäen yhteydenpito jää helposti ulkomaille muuttaneen vastuulle. 

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa huomattiin, että mitä lähempänä toisiaan ihmiset fyysisesti sijaitsevat sitä enemmän he pitävät yhteyttä digitaalisesti. 

Eli Suomessa asuville ulkosuomalainen sukulainen tai ystävä on helposti poissa silmistä, poissa mielestä. 

Jos mainitset Suomeen jääneille läheisillesi tästä tai yleisesti yksinäisyydestäsi, voi vastaus helposti olla “muuta takaisin Suomeen”. Sitä tuskin haluat kuulla.

Suomeen jääneiden on yleensä muutenkin vaikea ymmärtää ulkomailla asuvien haasteita. Siellä saatetaan kuvitella, että elämä esimerkiksi Espanjassa on ainaista lomailua. 

Minua yllätti aluksi, että niin harvoja kiinnosti, millaista arki toisessa maassa on (paitsi tietenkin silloin, kun he itse tulivat vierailulle). Toki nyt tajuan, että jos heitä kiinnostaisi ulkomailla asuminen, niin he olisivat varmasti muuttaneet itse! 

Suomessa asuvien on usein vaikea ymmärtää, että ulkosuomalainen haluaisi viettää lomiaan myös muissa maissa eikä aina Suomessa. Kotimaassa loma ei oikeastaan tunnu lomailulta, vaan asioiden hoitamiselta ja vähän liian intensiiviseltä sukuloinnilta. 

Ja sitten taas parin kuukauden kuluttua lomalta paluusta voikin huomata kaipaavansa perhettään sekä sukulaisiaan Suomessa valtavasti ja kärvistellä yksinäisyydessään.

Identiteetti kriisissä kahden kulttuurin välissä

Moni ulkomaille muuttanut yllättyy siitä, miten ulkomailla asuminen vaikuttaa identiteettiin. Tässä kielitaidolla on iso rooli. 

Samaistun erään toisen ulkosuomalaisen kuvaukseen siitä, kuinka hän on suomeksi nokkela, hauska sekä tarvittaessa napakan vaativa. Vieraalla kielellä on tyydyttävä olemaan kiltti ja hiljainen – olet kuin aivan eri ihminen eri kielellä.

Ja toisaalta pitkän ulkomailla olon jälkeen suomalainen minäsi voi kangistua. Paluumuuttaja huomaa olevansa entisen vitsikkään tyypin sijaan jäykkä ja hölmö. Sanat eivät ota löytyäkseen, eikä vitsailu, saati sitten flirttailu onnistu. 

Paluumuuttajien muista yllätyksistä – joita on muuten paljon – olen kirjoittanut oman postauksensa Mikä yllättää paluumuuttajan.

Vuosien kuluessa ulkosuomalainen huomaa pudonneensa kulttuurien väliin: et kuulu enää Suomeen, mutta et ole myöskään "oikea" asuinmaasi kansalainen. Moni kokee olevansa “kakkosluokan kansalainen”, niin asuinmaassaan, kuin kotimaassakin. En esimerkiksi voi äänestää asuinmaassani, enkä avata pankkitiliä synnyinmaassani.

Ulkosuomalaisen kokemuksia byrokratian hampaista

Byrokratian määrä ja hankaluus voi yllättää ulkomaille muuttavan. Koska pulmat ovat uniikkeja nimenomaan ulkomailla asuville suomalaisille, saa vastauksia käytännössä vain muilta samaan maahan muuttaneilta, asian jo kantapään kautta oppineilta. 

Terveydenhoitojärjestelmien erilaisuus eri maissa on toki odotettavaa, mutta se, että ihmisen terveys itsessään on erilaista eri maissa on todella yllättävää. Esimerkiksi diabeteksen hoito tai raskausajan suositukset ovat erilaisia eri maissa. Tämä voi nakertaa uskoa lääketieteen pätevyyteen tai ylipäätään siihen, voiko mikään olla absoluuttisesti oikein tai totta. 

Eksistentiaalisen kriisin ainekset ovat siis kasassa!

Työllistyminen voi olla yllättävän helppoa tai vaikeaa. Esimerkiksi monet Briteissä asuvat toteavat, että hyviäkin työpaikkoja voi saada ilman koulutusta, kunhan oma potentiaali riittää. Toisaalta eri maiden pätevyysvaatimukset ja tutkintojen pitkät hyväksymisprosessit tiettyjen ammattien suhteen voivat olla yllättävän pitkiä. 

On myös vaikea arvioida omaa osaamistaan suhteessa vieraan maan muihin työnhakijoihin. Vastavalmistuneena suomalaisena kasvatustieteen maisterina kuvittelin työllistyväni heti, mutta minulla kesti 1,5 vuotta löytää koulutustani vastaava työpaikka ulkomailla ja senkin sain vasta harjoittelupaikan kautta. 

Maailmalle lähtevä yllättää itsensä jäämällä sinne

Kun muutin Sveitsiin ja kerroin tulleeni “vähäksi aikaa, ehkä vuodeksi” todettiin minulle, että “niin minäkin sanoin – ja täällä ollaan vielä 20 vuotta myöhemmin”. 

Samaa sanoo moni muukin ulkosuomalainen: alkuvaikeuksien jälkeen ulkomailla asuminen voi lähteä sujumaan yllättävän hyvin, lapset sopeutuvat ennakko-odotuksista poiketen erinomaisesti ja moni perhe onkin halunnut jäädä maailmalle. 

Yllättäen omista lapsista ei välttämättä tulekaan ensisijaisesti suomalaisia. 

Olen jossain kuullut viiden vuoden rajapyykistä, jonka jälkeen ulkomaille on helpompi jäädä kuin palata takaisin ja itse yllätyin, että se piti kohdallani paikkaansa.

Eräs vastaaja sanoi, että oli olettanut, että alkaisi pian ulkomaille muuton jälkeen näkemään hyviä puolia Suomessa. Hänellä siihen meni noin kymmenen vuotta. Jotkut eivät halua enää ikinä palata Suomeen. 

Minullekin kokonainen vuosikymmen ulkomaalaisena tuntui liialta: tajusin, että jos en näin pitkän ajan jälkeen koe olevani täysivaltainen osa sveitsiläistä yhteiskuntaa, en tule sitä ikinä olemaan. Jos paluumuutto on viiden vuoden jälkeen vaikeaa, olisiko se kymmenen vuoden jälkeen jo mahdotonta?

Monet yllättyvät siitä, kuinka paljon ja pitkällistä pohdintaa paluumuutto aiheuttaa. Jos huomaat kärvisteleväsi ulkomaille jäämisen ja kotimaahan palaamisen välillä, kannattaa lukea blogipostaukseni Jäädä vai lähteä. Paluumuutosta päätöksen tekeminen on iso asia ja paluumuutto itsessään usein yllättäen raskaampi prosessi kuin ulkomaille muuttaminen. 

Jos haluat vaihtaa kokemuksia ulkomaille muuttamisesta ja siellä asumisesta muiden suomalaisten kanssa, niin tervetuloa maksuttomille Taukokahveille! Etäkohtaamiset helpottavat yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusta. Seuraava tapaaminen on 12.6.2025 aiheesta "Ulkomaille sopeutumisen vaiheet".

Haluatko pysähtyä käsittelemään omaa tilannettasi, tulevaisuuttasi tai ulkosuomalaisen identiteettiäsi kahden kesken? Varaa tästä puolen tunnin tutustumishetki ja jutellaan siitä, miten voisimme tehdä maailmalla asumisesta sinulle helpompaa.