PALUUMUUTTO – RANKKA, MUTTA ONNISTUNUT KOKEMUS
Christina paluumuutti Suomeen vietettyään yli vuosikymmenen Lontoossa. Miten hän sopeutui takaisin vanhaan kotimaahansa? Millainen kokemus paluumuutto oli ja mitä hän ajattelee siitä nyt, vajaa vuosi paluun jälkeen? Christina kertoo haastattelussa myös miten Taukonautin palvelut helpottivat uuden identiteetin rakentamista paluumuuton rankassa prosessissa.
Mikä sai sinut palaamaan Suomeen?
Muutin alun perin Lontooseen opiskelemaan, mutta jäin kaupunkiin paljon pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut. Ystävät, kansainvälinen ympäristö, ura ja vauhdikas elämäntapa veivät mukanaan ja toivat arkeen jatkuvasti uusia, innostavia kokemuksia.
Vähitellen aloin kuitenkin kaivata takaisin juurilleni. Koronan aikana vietin enemmän aikaa Suomessa etätöissä, mikä vahvisti tunnetta siitä, että halusin jälleen rakentaa elämääni täällä. Vaikka Lontoon energia ja mahdollisuudet olivat edelleen houkuttelevia, perhe, parisuhde ja luonnon läheisyys nousivat elämässäni yhä tärkeämmiksi prioriteeteiksi.
Koin myös ammatillista vetoa Suomeen. Halusin rakentaa uraani suomalaisessa toimintaympäristössä ennemmin kuin myöhemmin ja nähdä millaisia mahdollisuuksia täällä avautuisi omalla alallani.
Mikä huoletti paluumuutossa?
Suurin huoleni oli luultavasti se, että katuisin päätöstä. Pelkäsin jättäväni taakseni elämän, josta pidin todella paljon ja huomaavani myöhemmin, ettei Suomi sittenkään olisi oikea paikka minulle.
Jälkikäteen ajateltuna ymmärrän, että takaisin ei palannut sama ihminen, joka aikanaan lähti. Yli kymmenessä vuodessa olin muuttunut paljon ja myös Suomi oli muuttunut. Paluumuutto ei ollut niinkään paluuta entiseen, vaan uuden elämän rakentamista tutussa maassa.
Huolta aiheutti myös käytännön puoli: muuttoon liittyvä byrokratia, työn järjestyminen, asuminen ja kaikki ne sadat pienet päätökset, jotka täytyy tehdä lyhyessä ajassa.
Mikä sai sinut hakeutumaan coachingiin?
Olin puhunut äidilleni paljon siitä, kuinka vaikeaa minun oli jäsentää ajatuksiani muuttoon liittyen. Hän sattui lukemaan artikkelin Helkasta ja paluumuutosta Helsingin Sanomista ja vinkkasi siitä minulle.
En ollut aiemmin ajatellut, että coaching voisi keskittyä näin erityiseen elämäntilanteeseen. Oli helpottavaa löytää ihminen, joka oli itse käynyt läpi saman prosessin (jopa kahdesti) ja osasi yhdistää omakohtaisen kokemuksen sekä ammattimaisen coaching-osaamisen.
Mitä hyötyä coachingista oli paluumuuton myllerryksessä?
Minulle suurin hyöty on ollut se, että kalenterissa oli säännöllinen hetki pysähtymiselle ja omien ajatusten jäsentämiselle. Muuton keskellä huomio menee helposti käytännön asioihin, jolloin omia tunteita, pelkoja ja odotuksia ei välttämättä ehdi käsitellä.
Coaching on antanut tilan reflektoida omaa matkaa ja tavoitteita sekä mahdollisuuden pohtia syvemmin omia motiiveja ja huolia. On ollut arvokasta, että on puolueeton ammattilainen, jonka kanssa pystyy keskustelemaan ja sparraamaan avoimesti kaikista muuttoon ja sopeutumiseen liittyvistä ajatuksista.
Työllistyminen on usein haastavaa paluumuuttajille. Miten onnistuit työllistymään?
Olin onnekas, että vastaan tuli tehtävä, joka vastasi hyvin osaamistani ja kokemustani. Vastuullisen sijoittamisen kenttä on Suomessa verrattain pieni, joten kun oikea mahdollisuus avautui, olin erittäin motivoitunut tarttumaan siihen.
Paluumuutollani oli tiukka aikataulu ja onneksi sekä entinen työnantajani Isossa-Britanniassa että uusi työnantajani Suomessa olivat joustavia siirtymäjärjestelyissä. Muuttojärjestelyt sekä vastuun siirrot uudessa ja vanhassa työssä vaativat hetkellisesti paljon aikaa ja energiaa myös vapaa-ajalla, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli ehdottomasti sen arvoista.
Verkostojen merkitystä ei myöskään voi aliarvioida. Keskustelut alan ihmisten kanssa auttoivat minua hahmottamaan suomalaisen sijoitusalan toimijoita ja työmahdollisuuksia sekä ymmärtämään paremmin, mihin oma osaamiseni voisi parhaiten sopia.
Mitä enemmän tutustuin nykyiseen työnantajaani, sitä innostuneemmaksi tulin mahdollisuudesta liittyä osaksi organisaatiota ja päästä kehittämään vastuullisen sijoittamisen työtä Suomessa. Nuo keskustelut vahvistivat sekä päätöstäni palata Suomeen että tunnetta siitä, että olin löytänyt itselleni oikean roolin.
Millainen kokemus paluumuutto oli sinulle?
Paluumuutto tuntuu edelleen hieman sumuiselta ajanjaksolta ja loputtomalta tehtävälistalta. Vuokrasopimukset, muuttofirma, työasiat, huonekalujen myynti ja uusien hankkiminen, asuntokaupat, jäsenyyksien ja tilausten irtisanomiset sekä lukemattomat viranomaisasiat täyttivät arkea kuukausien ajan.
Prosessi opetti ennen kaikkea hyväksymään sen, ettei kaikkea voi suunnitella täydellisesti. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, eikä tarvitsekaan. Lopulta huomasin luopuvani valtavasta määrästä tavaraa, mikä oli myös yllättävän vapauttavaa. Olin onnekas, että pystyin muuttamaan heti yhteen kumppanini kanssa, mikä teki käytännön järjestelyistä huomattavasti helpompia.
Mikä oli pahinta paluumuutossa?
Vaikeinta oli ehdottomasti jättää läheiset ystävät taakseen. Lontoossa olin 13 vuoden aikana rakentanut vahvan ystäväpiirin ja syvän yhteenkuuluvuuden tunteen. Puhuimme tästä paljon Helkan kanssa, sillä luopuminen ei koskenut vain ihmisiä vaan myös tunnetta kodista ja omasta paikasta yhteisössä. Taakse jäi paljon pieniä arkisia asioita, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi etukäteen: yhteiset illalliset, vakiopaikat, spontaanit kohtaamiset ja vuosien aikana syntyneet perinteet.
Olen yrittänyt pitää ystävyyssuhteista aktiivisesti kiinni, matkustaa tapaamaan ystäviäni ja kutsua heitä Suomeen. Osa kotiutumista on myös uusien perinteiden ja sosiaalisten verkostojen rakentaminen täällä Suomessa. Se vie aikaa, mutta on ollut lohdullista huomata, että moni ystävä on jo käynyt kylässä ja että yhteydet ovat säilyneet etäisyydestä huolimatta.
Entä mikä paluumuutossa on ollut parasta?
Parasta on ollut mahdollisuus rakentaa arkea lähempänä perhettä sekä kumppanini kanssa samassa maassa. On ollut suuri ilo huomata, kuinka paljon merkitystä myös aivan tavallisilla arjen hetkillä on, kun niitä pääsee jakamaan yhdessä.
Olen myös nauttinut valtavasti ensimmäisestä talvestani Suomessa ja yllätyin positiivisesti siitä, kuinka aktiivisesti ihmiset täällä ottavat talvesta kaiken irti. Ihmiset hiihtävät, luistelevat, ulkoilevat, järjestävät tapahtumia ja viettävät aikaa luonnossa myös vuoden pimeimpinä kuukausina. Se muistutti minua siitä, kuinka vahvasti luonto ja vuodenajat ovat Suomessa osa arkea ja hyvinvointia.
Lisäksi olen ollut onnekas päästyäni osaksi työyhteisöä, jossa kollegat ovat tukeneet minua sekä uuteen työympäristöön että suomenkieliseen työarkeen sopeutumisessa. Pitkän ulkomailla vietetyn ajan jälkeen pienikin tuki ja ymmärrys ovat tuntuneet merkityksellisiltä.
Ehkä kaikkein parasta on ollut tunne siitä, että saan rakentaa uudenlaista elämänvaihetta Suomessa omilla ehdoillani. ’Paluumuutto’ ei ole tuntunut niinkään paluulta entiseen, vaan mahdollisuudelta yhdistää ne asiat, joita arvostin elämässäni ulkomailla niihin asioihin, joita olin kaivannut Suomesta.
Mikä paluumuutossa yllätti?
Luulen, että aliarvioin kuinka kauan sopeutuminen vie aikaa. Niin kutsuttu paluumuuttoshokki on ollut hyvin todellinen kokemus. Vaikka Suomi on kotimaani, olen viettänyt aikuiselämäni ulkomailla, ja moni arjen asia tuntui yllättävän vieraalta. Jouduin opettelemaan uudelleen niin käytännön asioita kuin yhteiskunnan toimintatapoja: miten verotus, työterveys tai erilaiset työsuhde-edut järjestyvät, miten joukkoliikenne toimii, miten tehdään työtä suomen kielellä ja mistä tietoa ylipäätään löytää?
Koska olen suomalainen ja puhun suomea, ihmiset usein olettavat, että tunnen automaattisesti suomalaisen elämän kirjoittamattomat säännöt, pienet kulttuuriset viittaukset, ajankohtaiset puheenaiheet tai vaikkapa julkisuuden henkilöt. Todellisuudessa yli vuosikymmen ulkomailla jättää väistämättä aukkoja. Yksittäin ne ovat pieniä asioita, mutta yhdessä ne muodostavat yllättävän suuren kuorman.
Myös uusien rutiinien rakentaminen, uusien ystävien löytäminen ja oman paikan löytäminen yhteiskunnassa vievät aikaa. Olen oppinut hyväksymään, että kotiutuminen ei tapahdu kuukausissa vaan vuosissa.
Mitä Taukonautin Paluumuuttoparveen osallistuminen on antanut sinulle?
On ollut todella virkistävää tavata ihmisiä, jotka käyvät läpi samanlaista prosessia. On ollut helpottavaa huomata, että muutkin pohtivat samoja asioita, kuten kuulumisen tunnetta, identiteettiä ja miten rakentaa elämää Suomessa.
Paluumuuttoparvessa on ollut paljon positiivista energiaa ja yhteinen usko siihen, miksi Suomeen haluttiin alun perin palata.
Jos voisit antaa itsellesi neuvon aikaan ennen paluumuuttoa, mitä sanoisit?
Kaiken ei tarvitse (eikä voikaan) tapahtua kerralla. Vaikka fyysinen muutto on ohi, henkinen sopeutuminen ja kuulumisen tunteen rakentaminen jatkuu paljon pidempään. On täysin normaalia, ettei olo tunnu täysin asettuneelta vielä puolen vuoden tai edes parin vuoden jälkeen.
Ennen muuttoa suunnittelin, että minun pitäisi nopeasti verkostoitua, tavata uusia ihmisiä, löytää uudet harrastukset, ja olla ekstra-aktiivinen, jotta sopeudun nopeammin. Mutta koska monet asiat ovat uusia samaan aikaan, myös lepo ja oman rutiinin rakentaminen rauhassa ovat tärkeä osa kotiutumista.
Sanoisin siis itselleni: “Kokeile rohkeasti uusia asioita ja tutustu ihmisiin, mutta muista varata kalenteriin myös aikaa itsellesi.”
